Kun ihminen kokee trauman tai stressaavan elämäntilanteen, on normaalia, että lapset saattavat tuntea olonsa tavallista hermostuneemmaksi, ylivirttyneeksi tai ahdistuneemmaksi. Ahdistus ja pelko ovat hyvin tyypillisiä stressi- ja traumaoireita. Maailma ei yhtäkkiä tunnukaan samalta kuin ennen tapahtumaa, vaan se voi tuntua vaaralliselta ja hämmentävältä. Voit huomata, että sinun on vaikea luottaa muihin ihmisiin tai sinusta voi tuntua, että on vaikea ennustaa, mitä tulee tapahtumaan. Ahdistuksen tunne voi ilmetä monin eri tavoin, niin lapsilla kuin aikuisillakin. Sinusta voi esimerkiksi tulla varovaisempi ja säikympi, ikään kuin joka nurkan takana vaanisi uusi vaara. Sinusta voi tulla aiempaa ärtyisämpi. Voit myös huomata, että sinun on vaikeampi nukahtaa tai heräilet yöllä ja näet painajaisia tai ehkä sinun ei tee mieli syödä mitään tai toisaalta sinulla voi olla koko ajan nälkä. Sinulla saattaa olla myös erilaisia kipuja kuten vatsakipua tai päänsärkyä ilman selittävää syytä.
Ahdistuksesta ja ylivirttyneisyydestä johtuen on tyypillistä, että haluamme vältellä kaikkea traumasta muistuttavaa. Tällainen välttämiskäyttäytyminen on hyvin yleinen traumakokemusta seuraava oire. Tästä lisää osiossa: Trauman vaikutus ajatuksiin ja tunteisiin.
Joidenkin lasten voi myös olla vaikeaa olla erossa läheisistä ihmistä. Heistä voi tuntua, että he haluavat vahtia, missä aikuiset ovat tai he kokevat, että he eivät pärjää tai voi olla ilman aikuisia. Jotkut lapset voivat kokea, että he eivät halua mennä niihin paikkoihin, joista he ennen traumakokemusta tykkäsivät. On myös normaalia, että lapsia saattaa pelottaa asiat, joita he eivät ennen traumakokemusta pelänneet, kuten pimeä tai yksinolo.
Kun olemme peloissamme, tarvitsemme apua pelon tunteen kanssa olemiseen. Pelon tunne ei ole vaarallinen, vaikka meistä juuri silloin siltä tuntuisi ja kehomme ja mielemme kokisi ne hyvin voimakkaina. Kun olemme peloissamme, meidän voi myös olla vaikea huomata ja ymmärtää, että meidän ei juuri sillä hetkellä tarvitsekaan olla peloissamme. Siinä hetkessä meillä ei ole vaaraa. Meidän mielemme ja kehomme ovat traumakokemuksemme vuoksi ymmärtäneet ja tulkinneet väärin, että me olisimme vaarassa. Jokin asia, ihminen tai tapahtuma on saattanut laukaista kehomme hälytysjärjestelmän ja näin me koemme hyvin voimakasta hätää ja pelkoa, vaikka meidän ei tarvitsisi. Ehkä jokin asia on muistuttanut meitä traumakokemuksesta ja tämä muistutus eli niin sanottu traumamuistuttaja on laukaissut kehomme hälytysjärjestelmän, saanut meidät kokemaan pelkoa ja ahdistusta ja kehomme valmistautuu taistelemaan ja suojaamaan meitä vaaralta, jota ei oikeasti ole olemassa. Traumakokemuksen jälkeen kehomme on usein myös virittynyt siten, että se tulkitsee pienetkin asiat vaaroina. Pelon kokemuksemme on siis hyvin ymmärrettävää traumakokemuksen jälkeen. Kehomme ja mielemme yrittää suojella meitä. Voitkin siis yhdessä aikuisen kanssa muistuttaa itseäsi siitä, että juuri nyt et ole vaarassa ja sinun ei tarvitse olla peloissasi. Kehosi opettelee nyt uudelleen traumakokemuksen jälkeen siihen, ettei sen tarvitse olla varuillaan ja etsiä vaaraa kaikkialta.
Ei ole yhtä oikeaa tapaa reagoida. On tärkeää, että sinä kerrot aikuiselle, miltä juuri sinusta tuntuu tai mitä ajatuksia sinulla on.
Traumaattisen kokemuksen jälkeen voit huomata kokevasi, että:
- haluat vetäytyä pois muiden lasten tai aikuisten luota
- et halua enää tehdä samoja asioita kuin ennen
- olet surullinen tai huomaat loukkaantuvasi herkästi tai itkeväsi helposti
- olet vihainen, kaikki ärsyttää tai huomaat ajautuvasi riitelemään helposti muiden kanssa
- olet hermostunut, pelästyt tai säikähdät helposti, tai olet peloissasi
- olet uppoutunut ajatuksiisi ja ajatuksesi saattavat pyöriä paljon traumakokemuksen ympärillä
- reagoit herkästi, mikäli koet, että jokin asia muistuttaa traumatapahtumasta
- mieleesi saattaa tulla hyvinkin helposti muistikuvia traumatapahtumasta ja sinusta voi tuntua, että nämä muistot tulevat mieleesi, vaikka kuinka yrittäisit niitä estää. Muistot voivat tulla mieleen kuvina tai ääninä.
- sinulla on uusi kipuja kuten päänsärkyä tai vatsasi on kipeä.
- traumakokemus voi vaikuttaa lapsiin myös siten, että sinun voi olla vaikea tehdä joitain asioita, joita ennen pystyit tekemään.
- sinulla voi olla vaikeuksia nukahtaa tai nukkua, saatat herätä painajaisiin tai haluat nukkua läheisen aikuisen vieressä, vaikka olisit jo pidempään nukkunut omassa sängyssä
- voi olla, että huomaat sinulla olevan koko ajan nälkä tai ehkä huomaat, että ruoka ei oikein maistu sinulle.
- lapsilla saattaa olla yökastelua, mikä tarkoittaa sitä, että he vahingossa pissaavat yöllä housuun, vaikka pissavahinkoja ei olisikaan sattunut heille pitkään aikaan.
- sinusta voi tuntua, että et haluaisi millään tehdä asioita, joita sinulta pyydetään, kuten pestä hampaita tai käydä pesulla.
- lapsilla saattaa olla kiukkukohtauksia ja aggressiivista käytöstä
- sinua saattaa pelottaa asiat, jotka eivät ennen pelottaneet
- lapsilla saattaa olla takertumista aikuisiin ja vaikeuksia olla ilman vanhempaa tai muuta aikuista. Sinusta voi myös tuntua, että haluaisit aikuisten koko ajan huomaavan sinut.
- sinun voi olla vaikea totella aikuisten pyyntöjä ja käskyjä.
Trauma voi siis vaikuttaa meihin kokonaisvaltaisesti. Se voi vaikuttaa meidän tunteisiimme (kuten ahdistus, viha, suru), käyttäytymiseemme (vetäytyminen, välttely, ylivirittyneisyys, aggressiivisuus) ja ajatuksiimme (mitä ajattelemme itsestämme, muista tai maailmasta). Me emme voi valita sitä, mikä vaikutus traumalla on meihin. Me emme voi valita, mitä tunteita meillä herää tai mitä ajatuksia mieleemme tulee. Me voimme kuitenkin vaikuttaa siihen, miten me näihin reagoimme eli miten toimimme, kun meitä ahdistaa tai miten ajatuksemme vaikuttaa meihin. Me voimme pyrkiä tutkimaan sitä, onko ajatuksemme totta vai onko se ehkä mielemme tai traumakokemuksen tuote, joka ei kerro totuutta siitä, kuka me olemme tai millainen me olemme. Me voimme siis opetella valitsemaan, uskommeko me traumakokemuksen kautta syntyneitä ajatuksia ja uskomuksia tai kun meitä ahdistaa, minkälaisia keinoja me hyödynnämme ahdistuksen tunteen kanssa olemiseksi.