Yleistä tietoa trauman jälkeisistä reaktioista
Kun ihminen kokee trauman tai stressaavan elämäntilanteen, on normaalia, että sekä lapset että aikuiset saattavat tuntea olonsa tavallista hermostuneemmaksi, ylivirttyneeksi tai ahdistuneemmaksi. Ahdistus ja pelko ovat hyvin tyypillisiä stressi- ja traumaoireita. Maailma ei yhtäkkiä tunnukaan samalta kuin ennen tapahtumaa, vaan se voi tuntua vaaralliselta ja hämmentävältä. Ahdistus voi ilmetä monin eri tavoin, niin lapsilla kuin aikuisillakin. Ihmisestä voi esimerkiksi tulla varovaisempi ja säikympi, ikään kuin joka nurkan takana vaanisi uusi vaara. Hänestä saattaa myös tulla aiempaa ärtyisämpi ja vaativampi. Hänellä voi esiintyä uni- tai syömisongelmia, ja hän saattaa valitella erilaisia kipuja ja särkyjä, vaikka hän ei olisikaan sairas tai loukannut itseään fyysisesti.
Toisinaan lapset saattavat takertua läheisiinsä, erityisesti pienet lapset. He saattavat kieltäytyä tekemästä asioita tai menemästä paikkoihin, jotka ennen tuottivat heille iloa, tai suostuvat siihen pitkin hampain. Lapsille saattaa myös yhtäkkiä kehittyä pelkoja, jotka kohdistuvat tavallisiin arkisiin asioihin, jotka eivät aiemmin ole vaivanneet heitä millään lailla. Näin ollen lasten pelot eivät ole aina selvästi yhteydessä traumaattiseen kokemukseen tai siitä muistuttaviin asioihin, vaan ne saattavat yleistyä koskemaan erilaisia arjessa esiintyviä asioita kuten pimeää tai muuta vastaavaa.
Johtuen ahdistuksesta ja ylivirttyneisyydestä on tyypillistä, että haluamme vältellä kaikkea traumasta muistuttavaa. Tällainen välttämiskäyttäytyminen on hyvin yleinen traumakokemusta seuraava oire. Tästä lisää osiossa: Trauman vaikutus ajatuksiin ja tunteisiin.
Trauma voi siis vaikuttaa meihin kokonaisvaltaisesti. Se voi vaikuttaa meidän tunteisiimme (kuten ahdistus, viha, suru), käyttäytymiseemme (vetäytyminen, välttely, ylivirittyneisyys, aggressiivisuus) ja ajatuksiimme (mitä ajattelemme itsestämme, muista tai maailmasta). Seuraavaksi käymme läpi sitä, miten trauma voi vaikuttaa ja näkyä tunteiden ja käyttäytymisen tasoilla. Sen jälkeen pohdimme sitä, miten trauma vaikuttaa ajatuksiimme. Me emme voi valita sitä, mikä vaikutus traumalla on meihin. Me emme voi valita, mitä tunteita meillä herää tai mitä ajatuksia mieleemme tulee. Me voimme kuitenkin vaikuttaa siihen, miten me näihin reagoimme eli miten toimimme tai suhtaudumme, kun meitä ahdistaa tai miten ajatuksemme vaikuttaa meihin. Me voimme pyrkiä tutkimaan sitä, onko ajatuksemme totta vai onko se ehkä mielemme tai traumakokemuksen tuote, joka ei kerro totuutta siitä, kuka me olemme tai millainen me olemme. Me voimme siis opetella valitsemaan, uskommeko me traumakokemuksen kautta syntyneitä ajatuksia ja uskomuksia tai kun meitä ahdistaa, minkälaisia keinoja me hyödynnämme sen kanssa olemiseksi.
Traumaattisen kokemuksen jälkeen voi olla tavallista, että lapsi tai nuori…
- Vetäytyy omiin oloihin, on passiivinen
- On vähemmän kiinnostunut tavallisista arjen asioista, kuten koulusta tai kavereista jne.
- Tuntee olonsa surulliseksi ja alakuloiseksi
- Tuntee olonsa vihaiseksi, ärtyneeksi ja huomaa olevansa äkkipikainen
- Tuntee olonsa hermostuneeksi, säikyksi ja pelokkaaksi
- On ajatuksissaan, uppoutuu herkästi traumatapahtumaa koskeviin muistoihin tai asioihin, jotka muistuttavat traumatapahtumista
- Saa mieleensä välähdyksiä traumaattisesta kokemuksesta, ikään kuin muistikuva traumatilanteesta tunkeutuisi väkisin mieleen kuvana tai äänenä.
- Pienet lapset saattavat myös tuoda esiin traumakokemustaan leikeissään tai piirustuksissaan. Heiltä voikin olla hyvä käydä kysymässä, mitä he leikkivät tai mitä leikissä tapahtuu tai mitä he piirsivät.
- Tuntee erilaisia kipuja ja vaivoja (päänsärkyä, vatsakipua jne.)
- On vaikea nukahtaa tai nukkua. Lapsi saattaa pelätä nukahtamista tai nähdä painajaisia. Vuorokausirytmissä voi olla haasteita.
- Lapsilla saattaa olla yökastelua, mikä tarkoittaa sitä, että he vahingossa pissaavat yöllä housuun, vaikka pissavahinkoja ei olisikaan sattunut heille pitkään aikaan.
- Ilmenee ongelmia ruokahalussa. Lapsella tai nuorella voi olla ruokahaluttomuutta, olematonta nälän tunnetta tai ruokailuun liittyvää kuvotuksen tunnetta. Toisaalta hän voi kokea, että on koko ajan nälkä, eikä hän tule millään kylläiseksi. Myös aiemmat syömishäiriöoireet saattavat aktivoitua traumakokemuksen jälkeen.
- Voi käyttäytyä eri tavalla olemalla esimerkiksi ärtyneempi tai lapsen tai nuoren käyttäytyminen saattaa olla aggressiivista muita kohtaan.
- Saattaa liittää pelkoja tiettyihin asioihin ja asioiden tekemiseen
- Saattaa ilmaista vaikeuksia suoriutua koulutehtävistä. Ehkä huomaat, että lapsella on haasteita vireystilan ylläpitämisessä, mikä tarkoittaa sitä, että hän saattaa kokea itsensä väsyneemmäksi ja jaksamattomammaksi tai ehkä huomaat, että lapsi on koko ajan ylivirttynyt. Nämä molemmat vireystilan muutokset vaikeuttavat keskittymistä koulutöihin. Lisäksi saatat huomata, että lapsen on vaikea muistaa ja oppia uusia asioita yhtä hyvin kuin ennen traumakokemusta.
- Hakevat apua traumaoireisiin päihteistä, mikä vaikuttaa heidän sosiaalisia suhteitaan sekä arjessa selviytymistä. Päihteiden avulla ei ole hyvä hoitaa pahaa oloa, vaikka se saattaisi siltä hetkellisesti tuntua, vaan siihen on olemassa muita nuorta paremmin tukevia keinoja.
- Traumakokemus voi vaikuttaa lapsiin myös siten, että heidän voi olla vaikea tehdä joitain asioita, joita he ennen pystyivät tekemään. He saattavat vaikuttaa ikäistään nuoremmalta eli regressioitua taidoiltaan.
Traumakokemuksen jälkeen aikuinen voi:
- Huomata samoja traumaoireita kuin lapsella tai nuorella
- Olla hyvin huolestunut lapsesta, itsestään, omasta tai lapsen selviytymisestä
- Huomata, että on ylivirittynyt tai keho on jännittynyt koko ajan.
- Olla hyvin ahdistunut ja pinna voi olla kireällä.
- Huomata, että lapsen kertomat traumatapahtumasta tunkeutuvat väkisin mieleen.
- Aikuinen saattaa syyttää itseään lapsen kokemasta traumasta, syyttää itseään siitä, että hänen olisi pitänyt voida estää tapahtunut tai hänen olisi pitänyt osata aikaisemmin ymmärtää, mitä on tapahtunut.
- Huomata, että hänellä on suuri tiedon tarve tai hän voi kieltäytyä täysin puhumasta siitä, mitä on tapahtunut.
- Huomata olevansa itkuinen ja alakuloinen. Voi ilmetä mielialan laskua, asiat, jotka aikaisemmin tuottivat kielihyvää eivät enää kiinnosta, vaikeutta suunnitella tulevaisuutta.
- Voi myös lapsen tavoin pyrkiä välttelemään kaikkea, mikä muistuttaa traumatapahtumasta.
- Huomata, että hänen on vaikea keskittyä tekemään tavallisia arjen asioita, vaikea keskittyä töiden tekoon.
- Huomata, että hänen on vaikea oppia uusia asioita tai muistaa asioita.
- Huomata, että hänen on vaikea nukkua tai nukahtaa.
- Haluta suojata lasta jatkossa kaikelta ja hän voi toimia hyvin korostuneen suojelevasti.
- Huomata, että hänellä ilmenee voimakkaita pelkoja esimerkiksi somaattisista oireista tai siitä, että trauma tapahtuisi uudelleen.
- Huomata, että hänellä on aggressiivisia ajatuksia tekijää kohtaan.
Traumaattinen kokemus voi siis vaikuttaa käyttäytymiseen ja mielialaan monella eri tavalla. Nämä muutokset ja reaktiot saattavat hämmentää ja aiheuttaa pelkoa. On hyvä muistaa, että reaktiot liittyvät koettuun traumaattiseen tapahtumaan ja ovat täysin ymmärrettäviä. Tunteet tai ajatukset eivät ole vaarallisia, vaikka ne aiheuttaisivatkin kehossamme voimakkaan reaktion. Näitä reaktioita voi oppia säätelemään. On myös tavallista, että ei reagoi mitenkään traumaattisiin kokemuksiin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kokemus olisi vähäpätöinen asia, vaan jokainen reagoi omalla tavallaan ja reaktiot saattavat tulla vasta viiveen jälkeen. Ei ole yhtä oikeaa tapaa reagoida.