Tässä on lista asioista, jotka vahvistavat lapsen turvallisuuden tunnetta.
PIDÄ YLLÄ PÄIVITTÄISIÄ RUTIINEJA
Lapsi haluaa ehkä vältellä paikkoja ja toimintoja, jotka ovat tärkeä osa arkea, ja uskoo sen auttavan. Välttely ei kuitenkaan auta lasta käsittelemään asiaa, joka aiheuttaa hänelle niin suurta ahdistusta. Välttely lisää vain lapsen uskomusta siitä, että se mitä hän tuntee ja kokee on vaarallista ja uhkaavaa, vaikka näin ei ole. Päivittäisten rutiinien ylläpito auttaa lasta kokemaan, miten arki ja elämä kantavat ja jatkuvat tapahtuneesta huolimatta. Tämä lisää luottoa tulevaisuuteen, mikä saattaa olla rikkoutunut traumaattisen kokemuksen myötä. Rutiinit auttavat lasta myös juurtumaan takaisin tässä-ja-nyt -olemiseen sen sijaan, että hän eläisi mielessään menneessä tai huolehtisi tulevasta.
Välttelykäyttäytymisen purkaminen on myös yksi keskeinen osa lapsen mahdollisesti saamaa traumaterapiaa. Onkin tärkeää, että vanhempi on tässä turvana ja tukena lapselle ja lempeästi kannustaa lasta kohtaamaa vähitellen ahdistavalta tuntuviakin asioita tai paikkoja. Terapeutilla on tästä päävastuu, mutta vanhempi on tärkeä roolimalli lapselle.
TUE LAPSEN KOULUN/PÄIVÄKODIN KÄYNTIÄ
Koulunkäynnin tai päiväkotiin menemisen välttely on yksi keinoista, joilla lapsi voi ilmaista pelkoaan ja ahdistustaan. Puhu asiasta lapsen opettajan kanssa, jotta hän osaa olla empaattinen, mutta tiukka, ja auttaa lasta pysymään koulussa. Pohtikaa yhdessä opettajan kanssa, miten hän pystyisi tukemaan lapsen turvallisuuden tunnetta koulussa.
LISÄÄ LAPSEN VUOROVAIKUTUSTA TUKEA ANTAVIEN AIKUISTEN KANSSA
Ohjaa lasta tekemään asioita, jotka muistuttavat häntä hänen kyvyistään ja vahvuuksistaan – anna hänelle esimerkiksi kotona tai koulussa tehtäviä, joissa hän on hyvä. Muista kehua ja kannustaa. Lapselle, joka on kokenut trauman, on tärkeää saada kokemusta omasta pysyvyydestä ja pärjäämisestä. Onkin myös tärkeää, että hänen puolestaan ei tehdä asioita, vaikka me aikuiset haluaisimmekin suojella lapsiamme jatkossa kaikilta ikäviltä tunteilta.
AUTA LASTA PUHUMAAN KÄYTÖKSENSÄ TAUSTALLA OLEVISTA HUOLISTA
Kun tiedät, mikä lasta huolestuttaa, vastaa hänen kysymyksiinsä niin hyvin kuin osaat. Faktojen avulla voit korjata väärinymmärryksiä ja väärää tietoa ja auttaa lasta tunnistamaan eron traumaattisen tapahtuman ja nykyisten olosuhteiden välillä. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä tärkeämpää on läheisyyden tarjoaminen suuren tietomäärän sijaan. Vanhemmalla lapsella ja erityisesti kouluikäisellä lapsella tiedon määrän tarve lisääntyy ja hän osaa sitä usein hakea jo itsekin. Aikuisen on kuitenkin tärkeä olla kartalla siitä, mistä lapsi tietoa hankkii, mitä hän puhuu ehkä ystäviensä kanssa ja minkälaisia käsityksiä hän näistä tiedoista rakentaa. Lasta voikin pyytää kertomaan näistä asioista huolta pitävälle aikuiselle tai terapeutille. Keskustelussa lapsen kanssa ei aina tarvitse löytää oikeita vastauksia tai osata vastata heti lapsen mahdollisiin kysymyksiin. Voitte myös yhdessä lapsen kanssa pohtia vastauksia. Yhdessä tutkiminen tukee myös lapsen omaa pystyvyyden kokemusta ja auttaa lasta itseään sanoittamaan omia kokemuksiaan. Vaikka me aikuiset haluaisimmekin tarjota kaiken kattavan turvan, on lapsen kehityksen ja tulevaisuuden kannalta tärkeä myös auttaa häntä olemaan tilanteissa, joihin liittyy epävarmuutta ja vastauksia ei aina ole. Tärkeintä onkin avoin asioiden sekä huolien tutkiminen ja käytöksen mahdollisten syiden tutkiminen.
MUISTUTA LASTA TODELLISISTA OLOSUHTEISTA, JOTKA LIITTYVÄT HÄNEN VÄLTTELEVÄÄN KÄYTÖKSEENSÄ TAI KOKEMAANSA PELKOON
Trauman kokenut lapsi on usein ylivirittynyt ja hänen mielensä tulkitsee vaaroja siellä, missä niitä ei oikeasti ole. Kerro lapselle esimerkiksi, että kaikki kodin huoneet ovat turvallisia, mahdollinen hyväksikäyttäjä tai pahoinpitelijä ei pääse lapsen luo ja aikuiset pitävät lapsen turvassa. Muistuta lasta siitä, että hänen mielensä ja kehonsa tulkitsee vaaraa ympärillä, johtuen traumakokemuksesta, ei siitä, että vaara olisi oikeasti läsnä tässä ja nyt. Mikäli vaara on yhä läsnä, luokaa yhdessä lapsen ja tarvittaessa ammattilaisen kanssa turvasuunnitelma siitä, miten lapsi voi toimia uhkaavassa tilanteessa.
Seuraavaksi haluamme tarjota sinulle ja lapsellesi keinoja, joiden avulla säädellä ja helpottaa ahdistuksen tai pelon tunnetta.
Mitä voin tehdä lapsen kanssa, mikäli lapsi on hermostunut, ahdistunut tai paniikissa?
AUTA HÄNTÄ RAUHOITTUMAAN
Jos lapsi on pieni tai haluaa olla sylissä, pidä häntä sylissä. Jos hän on hädissään, auta häntä rauhoittumaan. Voit silittää lasta, halata häntä tai laskea käden hänen rintakehällensä. Toisen ihmisen kosketus on usein rauhoittavaa ja luo turvaa. Ohjaa lasta hengittämään hitaasti kanssasi. Pyydä häntä hengittämään nenän kautta sisään ja laskemaan samalla hitaasti kolmeen, ja sen jälkeen suun kautta ulos ja laskemaan hitaasti neljään. Hengitä yhdessä lapsen kanssa. Voit esimerkiksi sanoa: “Vedetään yhdessä hitaasti ilmaa sisään, pidätetään hetki, ja päästetään ilma sitten hyvin hitaasti ulos … juuri noin! Hengitä minun kanssani sisään ja ulos …tasaisesti ja hitaasti …” Muista kehua lasta hänen yrityksestään.
LIHASTEN ASTEITTAINEN RENTOUTTAMINEN (sopii erityisesti yli 10-vuotiaille)
Kuten aikaisemmin totesimme, trauman kokeneen lapsen keho on usein ylivirittynyt ja jännittynyt. Lapsi ei tätä itse välttämättä huomaakaan. Siksi onkin tärkeää auttaa lasta oppimaan uudelleen, miltä rentoutunut keho tuntuu ja oppia erottamaan rentoutunut keho jännittyneestä kehosta. Tässä hyvänä apuna ovat erilaiset rentoutumisharjoitukset.
Ensimmäinen askel kohti rennon ja jännittyneen kehon tunnistamista on kuvitella raaka ja keitetty spagetti. Jännittäkää ensin yhdessä kehonne oikein pitkäksi ja tiukaksi, laittakaa kädet kehon molemmin puolin ja kuvitelkaa olevanne oikein pitkä ja kova, raaka spagetti. Pitäkää keho jännittyneenä muutaman sekunnin ajan ja tämän jälkeen päästäkää kehonne täysin rennoksi ja löysäksi, kuin keitetty spagetti. Huomaatteeko eron? Pohtikaa yhdessä miltä rentoutunut keho tuntuu tai miltä jännittynyt keho tuntuu ja miten se vaikuttaa mahdollisesti tapaanne puhua tai tehdä asioita? Kokeilkaa puhua toisillenne jännittyneinä ja sitten rentoina. Kumpi on mukavampaa tai helpompaa? Kumpaa haluaisitte jatkaa? Huomaatteko, miten paljon energiaa menee, kun yrittää pitää kropan jännittyneenä?
Tässä seuraavassa harjoituksessa pääsette jännittämään ja rentouttamaan kehon eri lihakset vuorotellen. Toista jokainen vaihe ainakin kerran. Jännitä kutakin lihasryhmää 5-7 sekuntia ja rentouta ne sitten 20-30 sekunniksi. Muista tarkkailla eroa lihasjännityksen ja rentoutumisen tunteen välillä. Ei ole ehdottoman välttämätöntä, että käytte läpi kaikki vaiheet. Jotkut lapset pystyvät tekemään pelkästään ensimmäisen vaiheen, ja sekin riittää.
Vaihe 1: Purista kumpikin käsi tiukasti nyrkkiin. Jännitä hauikset ja käsivarret. Pidä lihasjännitystä yllä muutaman sekunnin ajan. Rentouta sitten kädet.
Vaihe 2: Rypistä otsa. Vedä päätä samalla mahdollisimman taakse. Käännä pää ensin oikealle ja sitten vasemmalle ja tuo se takaisin alkuasentoon. Jännitä nyt kaikki kasvojen lihakset: purista silmät tiukasti kiinni, rypistä otsa, jännitä leuka ja paina kieli kitalakea vasten. Pysy asennossa muutaman sekunnin ajan. Rentouta sitten kasvot.
Vaihe 3: Jännitä selkä kaarelle samalla kun hengität hitaasti sisään. Pidä asento. Rentouta. Vedä hitaasti henkeä sisään ja purista vatsa ulos. Pidä, ja rentoutua.
Vaihe 4: Vedä jalkateriä ja varpaita ylöspäin kohti kasvoja. Pidä asento. Rentouta. Paina sitten jalkoja ja varpaita lattiaa vasten ja jännitä samalla pohkeet, reidet ja pakarat. Pidätä hetken aikaa. Rentouta.
Rentoutuminen on taito, jonka jokainen voi oppia riittävällä harjoittelulla ja sitkeydellä. Se auttaa lieventämään lapsen oireita, mutta lisäksi se parantaa elämänlaatua yleisemminkin – edellyttäen, että siitä tulee päivittäinen rutiini.
TURVAPAIKKA-HARJOITUS
Turvapaikan luominen: Voit luoda mielessäsi itsellesi turvapaikan tai mielipaikan, lempipaikan. Tuossa paikassa voit esimerkiksi istua ja mietiskellä, ajatella tai tehdä jotain tai kuvitella tekeväsi jotain joka tuo sinulle hyvää, turvallista ja samalla rentoutunutta oloa. Yleensä tuo paikka on sellainen konkreettinen paikka tai mielikuva, että sinne on rajattu pääsymahdollisuus, toisin sanoen vain sinä ja ne joihin täydellisesti luotat voivat tulla sinne. Paikan pitää tuoda sinulle tunne turvallisuudesta ja varmuudesta, ettei sinua uhkaa mikään siellä. Paikan ei välttämättä tarvitse olla mukava ja kotoinen, se voi olla vaikka kivikkoinen merenranta tai osa villiä luontoa. Tärkeintä on, että mikään ulkoinen vaara ei uhkaa sinua siellä, olet turvassa. Turvapaikkamielikuvaa tarvitsemme erityisesti silloin kun meitä on uhattu, koemme olomme turvattomiksi. Voimme hakea myös nimenomaan lempipaikkaa tai mielipaikkaa silloin kun pääasiallisesti haluamme rentoutua, jotta voisimme paremmin nukkua, ehkäistä liiallista stressaantumista tai välttääksemme kipuja tai muuta vastaavaa.
Sama mielikuva voi toki toimia sekä turvapaikkana että mielipaikkana. Mieti elämäsi aikana kohtaamiasi tilanteita ja paikkoja, joissa olet kokenut olevasi turvassa. Jos sinulle ei tule mieleen tällaista paikkaa mihin voisit mielessäsi palata, mieti mikä voisi tehdä jostakin paikasta turvallisen. Voit valita tai luoda turvapaikaksi periaatteessa minkä paika tahansa. Olisiko turvapaikkasi kivikkoinen merenranta, avoin niitty, aurinkoinen metsä tai rakennus, jossa koet olevasi turvassa? Olisiko se ritarilinna vallihautoineen tai mökki, sauna tai vaikka omassa kodissasi jokin tietty paikka? Tuo turvallisuuden kokemus voi olla peräisin lapsuudesta tai aikuisuudesta, menneisyydestä tai nykyhetkestä. Pääasia on, että paikka on sellainen, jossa sinulla on turvallinen ja samalla rentoutunut, hyvä olo itsesi kanssa. Se on jokin hetki tai tilanne, jossa olet voinut nauttia siitä mitä sitten oletkin tekemässä, esimerkiksi lepäämässä, harrastuksen parissa tai touhuamassa jotain yksin tai muiden sinulle merkityksellisten ihmisten seurassa. Jos kaipaat nimenomaan rentouttavaa mielikuvaa, voit hakea sitä esimerkiksi lomakokemuksistasi. Lomalla me yleensä rentoudumme helpommin: vieraassa ympäristössä kenties ulkomailla tai vaikka kotimaassa omalla mökillä. Kun luot tai muistat tuollaisen turvapaikan, ajattele sen ominaispiirteitä ja lisää sinne sellaisia asioita, esineitä, ihmisiä ym., joita sinne haluaisit. Asioita, jotka tuovat sinulle turvallisuuden, hyvä olon, rentoutumisen tuntua. Esimerkiksi eri aistien kautta saatavaa rentouden tunnetta (musiikkia, värejä, kauniita maisemia, esineitä, auringonpaistetta, lämpöä, pehmeitä pintamateriaaleja, vaatteita, kalusteita tms.) tai jos koet olevasi uhattuna, siellä voi olla erilaisia puolustautumisvälineitä, vahtikoiria, henkilökohtainen turvamies, jopa aseita. Mitä tahansa, mikä luo sinulle hyvää oloa ja turvallisuutta.
Tärkeää on, että voit kokea olevasi turvassa, levollisella mielellä, rentoutuneena. Katso ympärillesi turvapaikassasi. Mitä aistimuksia koet siellä? Mitä näet? Keskity väreihin ja näköaistimuksiin, jotka tuovat turvallisuuden ja rentoutumisen tunnetta. Sitten keskity ääniin tai äänettömyyteen, joka liittyy tähän paikkaan ja anna näiden ääniärsykkeiden voimistua ja tuoda lisää turvallisuuden tunnetta. Haistele mitä tuoksuja tuohon paikkaan voisi liittyä ja anna taas turvallisuuden tunteesi voimistua. Liittyykö paikkaan jotain turvallisuutta ja hyvää oloa lisääviä makuaistimuksia? Mitä tunnet kehossasi, kun ajattelet tuota paikkaa? Minkälainen lämpötila on? Mitä ihoaistimuksia koet siellä? Miltä tuntuu jalkapohjissa, entä sormenpäissä, kasvoilla, ihon eri kohdissa? Liikutko? Teetkö jotain siellä? Keitä muita siellä on kanssasi vai oletko yksin? Sulje silmäsi ja keskity näihin kaikkiin aistimuksiin, jotka voimistavat turvallisuuden tunnetta. Avaa silmäsi. Etsi yksittäinen sana tai symboli, jolla voit kuvata turvapaikkaasi, vihjesana, jolla voita jatkossa palauttaa sen helposti ja nopeasti mieleesi. Aina kun koet olevasi ahdistunut, huolissasi, stressaantunut, peloissasi, turvaton, uneton tai kivulias voit hakea turvaa edellä mainitusta mielikuvasta ja kokemuksesta. Harjoittele tämän rentoutusmielikuvan avulla aluksi useita kertoja päivässä. Vähitellen, kun huomaat helposti tavoittavasi turvallisuuden ja rentouden tilan kehossasi ja mielessäsi tuon mielikuvan avulla, voit vähentää päivittäisen harjoittelun määrää. Voit myös ottaa mukaan jonkin vaihtoehtoisen mielikuvan, jota voit tarvittaessa käyttää ja vaihdella aiemmin oppimasi kanssa. Kovin monia vaihtoehtoisia mielikuvia ei kuitenkaan kannata käyttää.
Harjoitus: Tietoisen läsnäolon harjoitus nuorelle, Ankkuroidu kehoosi
Kun laiva halutaan pysäyttää merellä sen sijaan, että se lähtisi merelle aaltojen viemänä eteenpäin, sen ankkuri heitetään veteen. Ankkuri tarttuu meren vankkaan pohjaan ja pitää laivan paikallaan, vaikka aallot sen ympärillä velloisivatkin. Voit käyttää samaa ankkuritekniikkaa myös itseesi silloin, kun sinusta tuntuu, että jokin tunne tahtoo viedä sinut mukanaan tai tuntuu ottavan sinusta vallan ja kasvavan liian suureksi.
Kuvittele, että tunteesi ovat kuin meren aallot, jotka kuohuvat ja pärskyvät ympärilläsi. Olet laiva, joka heiluu ja keinuu tunteiden kuohuissa. Voit itse päättää, annatko itsesi lähteä kuohuihin mukaan.
Heitä ankkuri veteen, mutta kuvittele, että heität ankkurin sisälläsi olevaan tyyneyteen. Siihen vankkaan osaan sinua, joka on ja pysyy, vaikka meri ympärillä velloisikin.
Hyvä ankkuroitumispaikka on vatsanpohjasi ja lantiosi. Voit kuvitella, miten ankkuri päättäväisesti ja painavana jää lepäämään lantiosi pohjaan.
Jos seisot, voit joustaa polvistasi hieman tuomalla lantiota ja takamustasi alaspäin, ikään kuin ankkuri painollaan asettaisi sinut tukevasti paikoilleen ja painaisi jalkasi syvemmälle maahan.
Malta olla hetki ankkuroituneena. Laske rauhallisesti kymmeneen ainakin kerran ja keskity hengitykseesi.
Sinun on turvallista olla tässä ja nyt. Sinun ei tarvitse välittää meren kuohuista ympärilläsi. Ne kyllä laantuvat aikanaan, kun maltat odottaa. Sitten voit jälleen suunnata laivasi sinne, minne haluat.
Lähde: Jääskinen, & Pelliccioni, 2017.
KIINNITTÄKÄÄ HUOMIO TIETOISESTI ULKOISEEN MAAILMAAN
Mikäli lapsen on vaikea asettua rauhoittamaan itseään hengityksen tai lihasrentoutusten kautta tai hän onkin kovin vetäytyvä tai väsyneen oloinen, voi hän hyötyä tarkkaavuuden tietoisesta siirtämisestä ympäröivään todellisuuteen. Lapsen kanssa voi tutkia eri aistein, mitä havaitsee ympärillään. Käykää rauhassa tutkien läpi kaikki aistit. Voitte tehdä halutessanne vielä toisen kierroksen ja rikastaa havaintojanne kuvaillen niitä vielä ensimmäistä kierrosta tarkemmin (esim. havainnon väri, muoto, keveys, liike jne.).
Minä kuulen…?
Minä näen…?
Minä tunnen…?
Minä haistan…?
Lopuksi kiitos vielä sinulle, että olet lapsen tukena ja kuljet hänen rinnallaan hänen kokemuksissaan. Muista myös tarvittaessa hakea itsellesi apua, sillä trauma ei vaikuta pelkästään uhriin, lapseen, vaan myös lapsen lähipiiriin laajasti.