Lapsen fyysinen kaltoinkohtelu voi olla ruumiillista väkivaltaa tai henkilön terveyden vaarantamista tällaista väkivaltaa tekemällä. Fyysinen kaltoinkohtelu
- vahingoittaa terveyttä,
- aiheuttaa kipua tai
- on toisen saattamista tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan.
Kun huomaat lapsella huolta herättäviä vammoja kehossa, huomioi nämä asiat:
- Pohdi lapsen vammoille tai jäljille kehossa aina myös muita mahdollisia syitä kuin väkivalta.
- Kun puhut asiasta lapsen kanssa, älä johdattele lasta. Kysy häneltä avoimin kysymyksin mitä on tapahtunut.
- Huomioi vanhemman kanssa keskustellessasi poliisin ja lastensuojelun antamat ohjeet siitä, koska vanhemmalle voi kertoa epäilystä.
Millaiset seikat saattavat viitata lapsen kokemaan fyysiseen väkivaltaan tai kaltoinkohteluun?
Nämä seikat voivat olla viite lapseen kohdistuneesta väkivallasta tai laiminlyönnistä. Yksittäisinä ne eivät kuitenkaan ole varma osoitus kaltoinkohtelusta, mutta ne ovat syy selvittää lapsen tilannetta tarkemmin.
- Lapsella olevan vamman sijainti, lapsen ikä ja vamman vaikeusaste ovat ristiriidassa tapahtumakuvauksen kanssa
- Mitä nuoremman lapsen vammasta (esim. murtuma, kallovamma, mustelma, palovamma) on kyse, sitä todennäköisemmin se johtuu pahoinpitelystä
- Vammoja tai niihin liittyviä käyntejä terveydenhuollossa on useita
- Hoitoon hakeutumisessa on viivettä
- Vammoja koskevat aikuisten selitykset ovat vaihtelevia tai ristiriitaisia
- Aikuiset suhtautuvat vammoihin vähättelevästi
- Väkivaltaa epäiltäessä lapsen ja hänestä huolta pitävän aikuisen välisen suhteen havainnointi on tärkeää.
Väkivallan aiheuttamat ulkoiset vammat
Ulkoisia väkivallan merkkejä voivat olla esimerkiksi mustelmat, naarmut, verenpurkaumat, palovammat, puremajäljet, limakalvovammat, suun alueen vammat ja hampaiden hoitamattomuus.
Lapsen mustelmalle tai muulle pinnalliselle vammalle on useimmiten jokin muu syy kuin väkivalta. Vamman sijainnilla on merkitystä väkivallan todennäköisyyden arvioinnissa.
Mustelmia, naarmuja ja muita ulkoisia vammoja syntyy usein lapsen leikeissä, harrastuksissa ja pienissä tapaturmissa.
Joskus lapsella oleva ihojälki voi olla syntymämerkki tai jonkin sairauden oire.
Lapsen kaltoinkohtelu voi näkyä myös lapsen uneliaisuutena, kasvun tai kehityksen ongelmina. Näiden syy tulee aina selvittää terveydenhuollossa.
Pieni vauva
Pieni vauva, joka ei vielä itsenäisesti liiku, ei voi omalla toiminnallaan aiheuttaa itselleen pieniäkään vammoja.
Liikkuva vauva ja taapero
Lapsen oppiessa kääntymään, ryömimään ja konttaamaan riski tapaturmille kasvaa.
Leikki-ikäinen lapsi
Leikki-ikäiset lapset kolhivat itseään herkästi leikeissään ja pienet tapaturmat ovat tavallisia. On yksilöllistä, kuinka tapaturma-altis kukin lapsi on.
Koululainen, opiskelija
Kouluikäisten lasten liikunnalliset leikit ja pelit ovat usein vauhdikkaita. Selkeä ristiriita vamman laadussa ja kerrotuissa tapahtumatiedoissa on syy selvittää asiaa tarkemmin.
Konsultoi, tee ilmoitus ja noudata saamiasi ohjeita
Kaikilla on oikeus ilmoittaa lapseen kohdistuvasta huolesta lastensuojeluun. Lisäksi laajalla joukolla ammattilaisia on henkilökohtainen, lakisääteinen velvollisuus ilmoittaa lapseen kohdistuvasta väkivaltaepäilystä lastensuojeluviranomaiselle ja poliisille. Ilmoitusvelvolliset löytyvät lastensuojelulaista Lastensuojelulaki 417/2007 – Ajantasainen lainsäädäntö – FINLEX ® kohdasta ilmoitusvelvollisuus. Ilmoitusvelvollisuus on sillä henkilöllä, joka asian huomaa!
Jos tarvitset tukea tai olet tilanteessa epävarma, konsultoi
- alueesi lastensuojelun päivystävää työntekijää,
- poliisia tai
- alueesi Lasten ja nuorten oikeuspsykologian tai -psykiatrian yksikköä.
Voit konsultoida näitä tahoja kertomatta lapsen nimeä.
Tilaa täältä työpaikallesi painokappaleita Huoneentaulusta:
Tilauslomake Huoneentaulusta (Webropol)
- Epäiletkö lapseen kohdistuneen väkivaltaa? Tietoa ja tukea
toimimiseen ja keskusteluun. - Postitamme materiaalit noin kuukauden sisään.
- Jos herää kysyttävää, voitte laittaa viestiä osoitteeseen barnahus@thl.fi.
Voit myös tulostaa Huoneentaulun pdf-versiona.
Ohjeen ovat koonneet yhteistyössä Hoitotyön tutkimussäätiö Hotus, Tampereen yliopisto, HUS, hyvinvointialueiden edustus, Poliisihallitus, lapsiasiavaltuutetun toimisto, Duodecim ja Barnahus-hanke.