Pääsäännön mukaan viranomaisen on tutkittava rikos, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muuten on syytä epäillä, että rikos on tehty (ETL 3:3.1). Syyttäjä voi kuitenkin poikkeuksellisesti tutkinnanjohtajan esityksestä päättää, ettei esitutkintaa toimiteta tai että se lopetetaan. Tässä tilanteessa puhutaan esitutkinnan rajoittamisesta. Lapsiin kohdistuvissa vähäisissä rikoksissa voidaan tapauskohtaisen harkinnan mukaisesti käyttää rajoittamista. Tyypillisin peruste on kohtuus tai ei näyttö -peruste. Lapsen etu tulee aina huomioida ja se tulisi nähdä kokonaisuutena. Lapsen etua tulisi harkita kaiken saadun tiedon ja selvityksen valossa poliisin esittäessä rajoitusta ja syyttäjän siitä päättäessä. Lapsen etu on aina tapauskohtainen harkinta. Rikosprosessin loppuun saattaminen ei aina ole lapsen edun mukaista.
Lapsiin kohdistuvien rikosten tutkinnan käsikirjassa on kattava kuvaus rajoittamismenettelystä.