Tässä ohjeessa käytetään termiä vanhempi tarkoittaen ketä tahansa lapsen hoidosta vastaavaa aikuista. Kursiivilla kirjoitetut lainaukset ovat esimerkkejä siitä, miten vanhemman kanssa voi keskustella ja jokainen voi muokata niitä itselleen sopivaan muotoon.
Tähän on koottu vinkkejä siihen, minkälaisista asioista lapsen vanhemman kanssa voi keskustella silloin, kun lapsen epäillään joutuneen väkivallan uhriksi tai väkivallan todistajaksi.
Lapsen hyvinvoinnin ja turvallisuuden kannalta on tärkeää, että hänestä huolta pitävät aikuiset pystyvät tukemaan häntä ja luomaan turvalliset kasvuolosuhteet väkivaltakokemusten tai perheeseen liittyvän rikosepäilyn selvittämisen aikana. Tämän koosteen tarkoitus on inspiroida ja rohkaista keskusteluun. Jokainen käyty keskustelu on erilainen ja pohjautuu huolta pitävän aikuisen tarpeisiin ja ammattilaisen rooliin ja tehtäviin kullakin hetkellä. Nappaa siis tästä omaan keskusteluusi sopivat teemat!
Muista: Mikäli vanhempi kertoo lisätietoja itse epäilyyn liittyvistä tapahtumista, kirjaa tiedot ylös tarkasti ja käytä avoimia kysymyksiä esittäessäsi mahdollisia jatkokysymyksiä.
- Kuka tarvitsee tukea?
Vanhemmat ja koko lapsen perhe voivat tarvita tukea riippumatta siitä, vahvistuuko lapseen liittyvä väkivaltaepäily vai ei.
Muista, että ammattilaisen ei ole helppoa tunnistaa väkivaltaa perheessä tai lapsen kokemana perheen ulkopuolella. Älä siis syyllistä itseäsi tai muista ammattilaisia, mikäli selviää, että lapsen kokema väkivalta on jossain vaiheessa jäänyt huomaamatta.
- Vinkkejä kohtaamisiin vanhemman kanssa
Mieti itse tai yhdessä muiden viranomaisten kanssa: mitä tietoja vanhempi tarvitsee pitääkseen lapsen turvassa ja mitkä tiedot ovat toistaiseksi salassa pidettäviä.
Odotettavissa on mahdollisesti voimakkaita, ehkä ristiriitaisia ja vaihtelevia tunnereaktioita. Normalisoi ja validoi aikuisen tunnereaktioita ja pohtikaa yksilöllisiä keinoja rauhoittua mm. hengitys- tai rentoutusharjoitusten avulla. Tarjoa rauhallinen tila ja esim. juotavaa.
Kaikkien on tärkeää tulla kuulluksi ja saada tarvittaessa tukea omien reaktioidensa käsittelyyn.
Vanhempaa on hyvä auttaa miettimään tärkeitä kysymyksiä arjen jatkumiseen liittyen:
Miten puhua epäilyn vaikutuksista lapsen elämään lapsen itsensä tai tämän sisarusten kanssa? Miten lapsi on jatkossa tekemisissä epäillyn/tekijän kanssa? Mitä ja miten kertoa epäilystä muille perheenjäsenille tai lapsen kouluun tai päiväkotiin? Mieti yhdessä vanhemman kanssa, pystyykö hän vastaamaan lapsen turvallisuudesta ja millaisissa tilanteissa hän saattaa tarvita apua. Mistä vanhempi saa tarvittaessa apua?
”Mitä luulet, että [lapsi] tarvitsee sinulta nyt (tänään, lähiaikoina)? Sinulla on todennäköisesti paljon kysymyksiä ja tunteita. Miten luulet hallitsevasi kaikki nämä kysymykset ja ajatukset, kun hoidat lasta/lapsia tänä iltana? ”
”On tärkeää, että puhut [lapsen] kanssa siitä, miltä hänestä tuntuu ja osoitat hänelle, että välität hänestä ja pidät hänet turvassa. Vältä puhumista [lapsen] kanssa epäilystä. Älä myöskään esitä [lapselle] yksityiskohtaisia kysymyksiä tapahtuneesta. Voit kuitenkin vastata lapsen esittämiin kysymyksiin ja keskustella [lapsen] kanssa tapahtumien aiheuttamista tunteista, reaktioista ja ajatuksista”
Auta pohtimaan, miten aikuisen mahdolliset reaktiot tapahtuneeseen voivat vaikuttaa lapseen. Esim. voimakkaan kielteiset tunnereaktiot, kuten tekijän uhkailu voivat lisätä turvattomuutta. Lisäksi on tärkeää, että lapsi tietää, ettei vanhemman voimakas reaktio tai kielteiset tunteet johdu lapsesta. Lapselle on myös tärkeä kertoa, ettei hänen tarvitse olla huolissaan aikuisesta. On myös hyvä, jos aikuinen esimerkillään näyttää, että tarvittaessa voidaan hakea apua vaikeiden asioiden käsittelyyn.
- Vanhemman voi olla myös vaikea uskoa lastaan tai hänen suhtautumisensa lapsen kertomaan väkivallasta voi vaihdella.
Uskon puutetta voivat selittää monet asiat, kuten virheelliset käsityksen lapsiin kohdistuvasta väkivallasta, kykenemättömyys käsitellä näin vaikeaa ajatusta tällä hetkellä tai se, että lapseen liittyvä epäily ei pidä paikkaansa. Vanhemman kanssa voi miettiä, miten hän voi tukea lastaan, vaikkei uskoisi epäilyyn sillä hetkellä.
Lapsen herättämä epäily perheen sisällä koetusta väkivallasta voi aiheuttaa myös kielteisiä tunteita lasta kohtaan riippumatta siitä, pitääkö epäily paikkaansa: ”Joskus vanhemmat voivat olla harmissaan lapselleen siitä, mitä tämä on sanonut, ja että sen seurauksena ihmiset puuttuvat heidän perheensä asioihin. Mitä luulet voivasi tehdä, jos sinulla on tällaisia tunteita?”
”Voimme yhdessä miettiä, miten voit tukea lastasi ottamatta tässä kohtaa kantaa siihen, pitääkö epäily paikkaansa vai ei. Voit auttaa lastasi kuormittavassa tilanteessa ja viestiä, että välität hänestä, vaikket uskoisikaan epäilyn pitävän paikkaansa. Millaista tukea ajattelet lapsesi tarvitsevan nyt? Tarvitsetko apua voidaksesi tukea lastasi nyt?”
- Auta vanhempaa ennakoimaan ja luomaan realistisia mielikuvia tulevasta.
Kaikkia teemoja ei tarvitse käydä läpi jokaisen vanhemman kanssa vaan keskitytään siihen, mikä vanhempaa eniten mietityttää. Huom! Sinun ei tarvitse osata vastata näihin kysymyksiin itse, vaan voit auttaa vanhempaa neuvomalla, kenellä vastauksia voisi olla tai antamalla hänelle psykoedukaatiomateriaalia esim. barnahus.fi -sivustolta
Keskusteluun tuotavia teemoja voivat olla
Lapsesta ja hänen tarpeistaan ja taidoistaan
Miten lapsi reagoi stressiin tai mahdollisesti traumaattiseen kokemukseen? Mitä lapselta voi odottaa ja mihin hän tarvitsee aikuisen tukea? Ovatko lapsen turvataidot riittävät? Onko lapsella tukeva läheisverkosto? Mitä lapsen kuuluisi vanhemman mielestä osata ja millaista käytöstä vanhempi häneltä odottaa? Onko lapsella riski joutua uudelleen väkivallan uhriksi?
Kaltoinkohtelusta ilmiönä
Ketkä joutuvat sen uhreiksi ja miksi? Haitallisuus ja toisaalta suojaavat tekijät? Mitä oireita yleensä seuraa ja miten seurauksia voisi vähentää?
Oikeusprosessista
Kauanko kestää? Mitä kaikkea se sisältää? Ketä toimijoita on mukana? Mitä itselle ja muille perheenjäsenille voi seurata? Missä vaiheessa esitutkintaa vanhempi voi saada siitä lisää tietoa? Kannattaako kaikkeen esitutkintamateriaaliin tutustua?
Muiden viranomaisten toiminnasta ja roolista (esim. sosiaalityö)
Mitä kukin taho tekee ja milloin? Mistä kukin perheenjäsen saa tukea ja apua tarvittaessa? Kuka päättää mistäkin (esim lapsen asuminen)
- Vinkkejä erityisesti ei-kaltoinkohtelevan vanhemman kohtaamiseen
Epäily lapseen kohdistuneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai pahoinpitelystä on järkytys vanhemmalle. Vähäinen olemassa oleva tutkimustieto osoittaa, että vanhemmat, jotka eivät ole itse syyllistyneet väkivaltaan, eivät useinkaan saa tarvittavaa empatiaa, aikaa, tukea tai tietoa asiaa hoitavilta viranomaisilta. Vanhemmista voi tuntua, että ammattilaiset voivat ajatella, että ”heidän olisi pitänyt tietää tai tunnistaa, mitä tapahtuu” samalla vanhemmat itsekin kamppailevat oman syyllisyytensä kanssa ja pohtivat, miksi eivät pystyneet suojelemaan lapsiaan.
Tuetaan huoltajaa välttämään itsensä syyllistämistä ja etenkin lapsen syyttämistä. Tähän auttaa mm tiedon jakaminen ja avoin keskustelu
Huomioi, että joskus aikuinen on voinut olla väkivallasta tietoinen, mutta on ollut kykenemätön pysäyttämään sitä.
”Seksuaalista hyväksikäyttöä tapahtuu, koska lasta seksuaalisesti hyväksikäyttävä henkilö tekee töitä estääkseen lasta kertomasta kenellekään ja estääkseen vanhempia huomaamasta hyväksikäyttöä. ”
”[Epäilty hyväksikäyttäjä] on vastuussa tapahtuneesta, et sinä tai lapsi. Lapset saattavat pelätä tai hävetä kertomisen seurauksia. Hyväksikäyttäjät voivat myös tietoisesti saada lapsen pelkäämään vanhemmalle kertomista. Lasten hyväksikäyttö ei aiheuta mitään tiettyjä oireita tai reaktioita, joista vanhempi voisi helposti tunnistaa, että hänen lastaan käytetään hyväksi, joten ei ole ihme, ettet huomannut hyväksikäyttöä aiemmin”
“Fyysinen väkivalta ei koskaan ole lapsen syytä. Lapset kuitenkin usein ajattelevat, että ovat ainakin osittain vastuussa väkivallasta, koska ovat vaikkapa käyttäytyneet huonosti tai toimineet väärin. Myös aikuiset voivat ajatella näin. Lapsen huono käytös saa herättää aikuisessa voimakkaitakin kielteisiä tunteita, mutta fyysinen väkivalta ei koskaan ole oikea tapa puuttua lapsen käytökseen tai ilmaista näitä tunteita”
“Lapset eivät välttämättä ota kokemaansa väkivaltaa itse puheeksi aikuisten kanssa, sillä he voivat tuntea häpeää, hämmennystä tai pelkoa. He voivat myös suojella väkivallan tekijää. Tämä pätee myös aikuisiin, jotka kokevat tai näkevät väkivaltaa perheessään”
On tärkeää käydä läpi vanhemman mahdollisesti kokemia vaikeita tunteita ja ajatuksia.
”Kun saat tietää, että joku, jonka tunnet ja johon luotat, on satuttanut lastasi, vanhemmuutesi joutuu usein koetukselle. Saatat joutua kohtaamaan erilaisia tilanteeseen liittyviä tunteita ja on tärkeää löytää keino säädellä ja käsitellä näitä vaikeita tunteita” Esimerkkejä vaikeista tunteista aja ajatuksista:
Viha rikoksentekijää kohtaan siitä, että hän on satuttanut lasta ja pettänyt luottamuksen
Viha lasta kohtaan siitä, että hän on aiheuttanut harmia perheelle, etenkin jos tekijä on ollut vanhemman puoliso
Syyllisyys siitä, ettei havainnut tai puuttunut väkivaltaan itse
Häpeä siitä, että omassa perheessä on tapahtunut väkivaltaa
Syyllisyys siitä, että vanhemmalla on edelleen tunteita lasta satuttanutta henkilöä kohtaan.
Jos lasta kaltoinkohdellut henkilö oli toinen lapsista, vanhempi saattaa tuntea ristiriitaa siitä, miten tukea lasta, jota kaltoinkohdeltiin ja samalla yrittää suojella väkivaltaa käyttänyttä lasta
Huoltaja voi menettää uskonsa arvostelukykyynsä tai taitoihinsa vanhempana
Talouteen ja jokapäiväiseen elämään liittyvät käytännön pelot voivat aktivoitua, kun vanhempi valmistautuu muutoksiin, joita tekijän poistuminen elämästä voi aiheuttaa
Menetyksen tunne lasta satuttanutta perheenjäsentä tai muuta läheistä henkilöä kohtaan vanhemmalla ja lapsella
Mikäli väkivallan tekijä on toinen lapsen vanhemmista tai muu läheinen henkilö, on vanhemman kanssa hyvä keskustella siitä, että lapsen kontakti tähän henkilöön todennäköisesti jatkuu. Vanhemman kanssa on hyvä puhua siitä, että lasta ei saa painostaa ajattelemaan epäillystä/tekijästä vain pahaa tai hylkäämään tätä:
”Lapsi saattaa ajatella, että hänen on valittava, kumpaa vanhempaa hän rakastaa. Älä odota, että lapsellasi on samoja tunteita kuin sinulla kumppaniasi kohtaan. Kuuntele sen sijaan ja hyväksy hänen tunteensa. Kerro, että on ok puhua sinulle kaikenlaisista ajatuksista ja tunteista, etkä suutu, jos kuulet, että hän rakastaa ja kaipaa toista vanhempaansa.”
Varmista, että vanhemmalla on tarvittaessa turvasuunnitelma itsensä ja lastensa suojaamiseksi. Tämä voi olla tarpeen esimerkiksi tilanteessa, jossa vanhempi aikoo epäilyn seurauksena lähteä väkivaltaisesta suhteesta.
- Vinkkejä erityisesti kaltoinkohtelusta epäillyn vanhemman tapaamiseen
Kaltoinkohtelevien vanhempien elämässä on usein monia riskitekijöitä, jotka tekevät vanhemmuudesta vaativaa. Heillä voi olla rajalliset resurssit tai kyvyt vastata lapsen tarpeisiin. Perheen moninaiset haasteet voivat johtaa siihen, että vanhemmat tuntevat itsensä haavoittuviksi, stressaantuneiksi ja epätoivoisiksi. He saattavat tuntea, että heidän omien ongelmiensa hallinnan haasteet ylikuormittavat heidät, mikä saattaa jättää varjoonsa sen, miten tärkeää on vastata lapsen terveyteen ja kehitykseen liittyviin tarpeisiin. Avun pyytäminen tai avun tarpeen tunnustaminen voi olla vaikeaa. Väkivaltaa käyttävän vanhemman ensisijainen tarkoitus on harvoin lapsen satuttaminen tai vahingoittaminen ja vanhemmille on tärkeää tarjota uusia tapoja ohjata lapsensa käyttäytymistä myönteisellä tavalla ja sopeuttamaan odotuksiaan tai toiveitaan lasta kohtaan. Toisaalta on hyvä muistaa, että on joskus vanhemmat voivat kohdistaa lapseensa vakavaa väkivaltaa tarkoituksellisesti ja toistuvasti.
Väkivallasta syytetyn vanhemman on tärkeä kokea tulevansa hyvin kohdelluksi ja kuulluksi, vaikka hänen mahdollisia tekojaan ei pidä hyväksyä. Tämä voi auttaa häntä ottamaan vastaan apua ja toimimaan lapsen edun mukaisesti jatkossa.
Joskus vanhemmat haluavat erottaa kurittamisen tai kasvattamiseen liittyvän fyysisen satuttamisen väkivallasta. Lapsi voi kuitenkin parhaiten ilman minkäänlaista satuttavaa toimintaa vanhemman taholta, vaikka toiminnan tarkoitus olisikin alkujaan hyvä. Lisäksi tiedetään, ettei väkivalta ole tehokas tapa muokata lapsen käytöstä. Lapsen on myös tärkeä oppia kohtelemaan toisia satuttamatta ja tässäkin vanhempien esimerkki on tärkeä. Lapsella on lisäksi lain mukaan samanlainen oikeus kuin kaikilla muillakin elää kokematta väkivaltaa.
Kaltoinkohteluepäilyn vahvistuessa, keskustelua on hyvä jatkaa kaikkien osapuolien kanssa.
Valmistaudu siihen, että kaltoinkohtelevan vanhemman voi olla vaikea puhua teoistaan kanssasi. Hän ei ehkä halua myöntää toimineensa väkivaltaisesti tai hän ei miellä toimintaansa väkivallaksi.
Puhu siitä, että henkilön toiminta on väärin, älä tuomitse häntä itseään tai hänen henkilökohtaisia ominaisuuksiaan.
Lapsen tarpeista voi puhua, vaikka rikosepäilyn tutkinta olisi vielä kesken, ja vaikka vanhempi ei myöntäisi toimineensa väkivaltaisesti lasta kohtaan.
Vanhempaa on tärkeä tukea lapsen edun mukaisessa toiminnassa jatkossa ja tarvittaessa avun hakemisessa itselleen.
Mahdollisia keskustelun aiheita:
Onko vanhemmalla käsitys, mistä hän voi halutessaan hakea apua tai kenen kanssa hän voi puhua huolistaan? Mitä tunteita epäilyn herääminen herättää lasta kohtaan? Lapsen toista vanhempaa kohtaan? Onko vanhemmalla turvasuunnitelma tai käsitys siitä, milloin saattaisi todennäköisimmin turvautua uudelleen väkivaltaan?
Epäiltäessä lapseen kohdistuvaa väkivaltaa, voidaan tilannetta selvitellä sekä sosiaalitoimessa että poliisissa. Nämä selvittelyprosessit ovat toisistaan erillisiä, vaikka viranomaiset tekevät selvittelyjen aikana yhteistyötä. Prosessit voivat myös päättyä eri aikaan. Kumpikin selvittely tehdään niiden tietojen perusteella, jotka sillä hetkellä on käytettävissä. Lapseen liittyvät huolet voivat selvitä perusteellisesti tai jäädä epäselväksi. Riippumatta siitä, mikä selvittelyprosessin lopputulos on, voi koko perhe tarvita tukea selvittelyn päätteeksi.
- Vanhemmat tarvitsevat tukea myös silloin, kun häneen kohdistuva epäily ei vahvistu.
Auta epäilyn alaisena olevaa vanhempaa kohtaamaan mahdolliset ristiriitaiset tunteet lasta kohtaan. Voi olla tärkeää käydä keskustelua siitä, miten epäily on herännyt ja miksi lapsi on siitä puhunut. Vanhempaa on hyvä tukea siinä, että hän ei syytä lasta epäilyn heräämisestä.
“Lapset eivät yleensä valehtele tietoisesti väkivallasta eivätkä herätä vanhempien huolta tarkoituksenaan aiheuttaa harmia tai satuttaa vanhempaansa. Joskus lasten puheita voidaan ymmärtää väärin tai lapsi voi itse ymmärtää jonkin tilanteen väärin. Pieni lapsi saattaa myös sekoittaa kertomaansa mielikuvitusta, ymmärtämättä sitä, miten tärkeää on olla satuilematta väkivaltaan liittyvistä aiheista. Lapsi ei aina myöskään pysty erottamaan tarkasti, missä määrin hänen kertomansa asiat pitävät paikkaansa”
Keskustelu lapsesta huolestuneen aikuisen kanssa, kun epäily ei vahvistu:
Vanhempi voi kokea syyllisyyttä siitä, että on herättänyt aiheettoman epäilyn, joka on mahdollisesti aiheuttanut harmia epäilylle henkilölle. Hänen kanssaan voi tällöin keskustella siitä, miksi lapseen liittyvät huolet on tärkeä selvittää ja todeta vanhemman toimineen oikein. Mikäli vanhemman huoli liittyi alun perin lapsen käytökseen tai oireiluun, keskustelu vanhemman kanssa siitä, miten toimia vastaavan käytöksen/oireilun kanssa jatkossa.
Joskus vanhemman on vaikea luopua ajatuksesta, että lapseen on kohdistunut väkivaltaa, vaikka näyttöä siitä ei ole saatu. Tällöin on tärkeää keskustella siitä, miten arki jatkuu, vaikka epäily on edelleen vanhemman mielessä.
Hyviä teemoja keskustelulle voivat olla: Miten suhtautua lapsen huolta herättävään oireiluun tai puheisiin jatkossa? Miten keskustella lapsen kanssa siitä, että epäily ei vahvistunut? Miten huoltaja aikoo toimia suhteessa epäiltyyn jatkossa?