Trauma ei välttämättä vaikuta vain oireiluun vaan voi usein vaikuttaa myös ajatuksiin itsestä, toisista ihmisistä ja maailmasta. Trauma voi vaikuttaa perusturvallisuuden kokemukseen. Jos aiemmin on voinut luottaa siihen, että omiin asioihin voi vaikuttaa ja jossain määrin hallita tapahtumien kulkua, traumaattisessa tilanteessa henkilökohtaisia rajoja on rikottu ja kokemus voi olla, että enää ei pysty vaikuttamaan, mitä itselle tapahtuu. Myöskään ympäristö ei välttämättä tunne enää olevan ennakoitava ja turvallinen, vaan yllättäviä ja pahoja asioita voi tapahtua itselle. Muut ihmiset ovat halunneet toimia vahingoittavalla tavalla, joten luottamus muita ihmisiä kohtaan voi heiketä.
Trauman jälkeen on yleistä, että sinulla voi esiintyä häpeän ja syyllisyyden tunteita. Saatat hävetä sitä, mitä sinulle on tapahtunut tai syyllistää itseäsi tapahtuneesta. Joskus järkyttävän kokemuksen jälkeen sinulla voi olla virheellisiä tai vääristyneitä ajatuksia siitä, mitä tapahtui ja miksi. On tyypillistä, että trauman kokenut hakee selitystä omasta toiminnastaan ja uskoo, että olisi voinut estää tapahtumat tai tapahtumat ovat jollain tavalla omaa syytä.
Joskus nuoret miettivät, että ovat ansainneet traumaattisen kokemuksen, koska ovat tehneet jotain muuta väärää, esimerkiksi olleet päihtyneenä. Onkin tärkeää, ettei näiden ajatusten kanssa jää yksin, vaan niitä voi tarkastella luotettavan aikuisen kanssa. Väkivalta ei ole koskaan uhrin syytä ja vastuu tapahtumista on aikuisilla. Nuoren ei myöskään tarvitse hävetä sitä, mitä hän on kokenut, sillä hän ei ole ainoa, joka on kohdannut trauman, eikä hänen tarvitse hävetä sitä, mitä hänelle on tehty. Vastuu ja häpeä tapahtuneesta on aina tekijän.
Haluamme esitellä sinulle ajatuksen siitä, miten ajatukset, tunteet ja käyttäytyminen ovat kaikki yhteydessä toisiinsa. Kun mieleemme tulee ajatus, että ”en ikinä selviä tästä” tämä vaikuttaa siihen, että tunnemme itsemme ahdistuneeksi, pelokkaaksi ja turvattomaksi. Ahdistuksen tunne saa puolestaan meidät vetäytymään tilanteesta, tulkitsemme tilanteen vaaralliseksi ja pakenemme paikalta. Huomaamme myös kehomme reagoivan vaaratilanteeseen ja sykkeemme nousee, hengityksemme kiihtyy ja tulee pinnalliseksi ja kätemme saattavat hikoilla.
Kaikki nämä kehon reaktiot sekä käyttäytymisemme (pakeneminen, välttely) ovat tärkeitä reaktioita, jotta oikeassa vaaratilanteessa pystyisimme suojelemaan itseämme. Trauman kokeneen ihmisen aivot tulkitsevat kuitenkin vaaroja paikoissa, joissa niitä ei oikeasti enää ole. Trauman kokeneen ihmisen aivot tuottavat ajatuksen siitä, ettei hän selviäisi tilanteesta, koska se on mielen tulkinnan mukaan vaarallinen, vaikka näin ei todellisuudessa ole. Tästä syytä, kun ymmärrämme ajatusten, tunteiden ja käyttäytymisen yhteyden, voimme lähteä muuttamaan ajatuksia, joita mieleemme tulee halusimme tai emme. Näin voimme alkaa opettaa trauman kokeneelle mielellemme, että maailma ei ole nyt enää vaarallinen.
Jospa siis korvaisimme ajatuksen ”en ikinä selviä tästä” ajatuksella ”katsotaanpa, mitähän tässä tilanteessa tapahtuu” tai ”Mieleeni tuli ajatus siitä, että en selviä, mutta se on trauman kokeneen mieleni tuotos. Oikeasti minulla ei ole mitään hätää”. Mitä luulisit, kokisitko yhä ahdistusta ja turvattomuutta? Voi olla, että kokisit, mutta ehkä et enää niin voimakasta ahdistusta. Ehkä sen rinnalla voisi olla hiukan uteliaisuutta tilannetta kohtaan. Ahdistuksen tason lasku sekä uteliaisuuden tunne saisivat sinut ehkä pakenemisen sijaan jäämään tilanteeseen ja katsomaan, mitä tuleman pitää. Näin uuden (niin sanotun korjaavan) kokemuksen myötä, mielesi ja kehosi saisi uudenlaista vahvistusta siitä, että maailma ei olekaan vaarallinen paikka, vaan vaara oli silloin ja nyt on nyt.