Mikäli lapsi kertoo kokeneensa väkivaltaa omassa perheessään, ei lapsen kertomasta tule kertoa vanhemmalle ennen kuin asiasta on keskusteltu sitä selvittelevien viranomaisten eli lastensuojelun ja poliisin kanssa.
Tämä siksi, että lähisuhdeväkivaltaan liittyy niin tekijällä kuin kokijallakin usein paljon vaikeita tunteita. Väkivallan kokemukset saattavat hävettää ja väkivallan paljastumisen seuraukset pelottavat.
Vanhempi, joka on käyttänyt väkivaltaa lasta kohtaan, saattaa suuttua lapselle siitä, että väkivalta on tullut viranomaisten tietoon. Väkivallan paljastuminen on aina riskihetki ja lapsen turvallisuus on pyrittävä takaamaan.
Vanhemmat voivat tahtomattaan tai tahallisesti vaikuttaa siihen, miten lapsi kertoo selvitteleville viranomaisille kokemastaan väkivallasta, mikä vaikeuttaa lapsen suojelun tarpeen selvittämistä sekä mahdollista rikostutkintaa.
Ohjeita vanhemman kanssa keskusteluun
- Mitä sinulle kuuluu?
- Mitkä asiat ovat hyvin?
- Mikä huolestuttaa?
- Onko jotain mihin toivoisit apua?
- Kerro perheestäsi? Millaisia lapsia sinulla on (kukin lapsi erikseen)?
- Miten lapsi ilmaisee kotona tunteitaan?
- Kuka auttaa sinua toimimaan vanhempana?
- Millainen on sinun ja puolisosi suhde?
- Miten selviydytte perheen arjessa?
- Minkälaisia sääntöjä kotona on?
- Millaisissa tilanteissa sinulla on turvallinen olo? Entä turvaton?
- Miten teillä toimitaan, kun lapsi uhmaa sääntöjä tai ei tottele?
- Miten jaksat lapsen kiukkua?
- Miten hyvin onnistut omien kielteisten tunteiden hallitsemisessa?
- Millaisissa tilanteissa et ihan onnistu? Mitä sitten tapahtuu?
Mikäli keskustelette yksittäisestä tapahtumasta johdattelematta, voit kysyä esimerkiksi:
- Kerro minulle siitä.
- Mitä siinä tapahtui?
- Kerro vielä lisää siitä.
- Kerro alusta loppuun saakka.
- Miten tilanne alkoi?
- Mitä sitten tapahtui?
- Miten tilanne päättyi?
Lue lisää: vinkkejä vanhemman tapaamiseen epäiltäessä lapseen kohdistunutta väkivaltaa