Nettitesti

Lasten ja nuorten kanssa työskentelevän voi toisinaan olla haasteellista tunnistaa lapsiin kohdistuvan väkivallan eri muotoja.

Tämä viidestä kysymyksestä koostuva testi auttaa pohtimaan, mikä kaikki itse asiassa on väkivaltaa. Se tarjoaa aiheesta myös lisää tietoa ja ohjaa hyödyllisen Barnahus-materiaalin äärelle oppimaan aiheesta enemmän.

Testissä kerrotut asiakastarinat ovat kuvitteellisia.

Verkkovälitteinen seksuaaliväkivalta

Verkkovälitteinen seksuaaliväkivalta on yleistä ja se on vähintään yhtä haitallista, kuin reaalimaailmassa tapahtuva. Tutkimusten mukaan jopa valtaosaa teini-ikäisistä suomalaislapsista on verkossa lähestynyt henkilö tai aikuinen, jota on epäilty vähintään viisi vuotta vanhemmaksi. Anonyymissä verkkoympäristössä on helppo tekeytyä minkä ikäiseksi tahansa.

Kun lapsi altistetaan verkossa seksuaalissävytteiselle keskustelulle tai kuvamateriaalille tai häneltä pyydetään sellaista, on kyseessä seksuaaliväkivalta – ei seurustelu tai normaali kiinnostuksen osoitus.

Aina tekijä ei ole huomattavan paljon vanhempi – seksuaaliväkivaltaan voivat syyllistyä myös toiset lapset ja nuoret.

Lapseen ja nuoreen kohdistuva henkinen väkivalta

Lapsen vähättely, mitätöinti ja nöyryyttäminen ovat kaikki henkistä väkivaltaa, joka pahimmillaan voi olla jopa vahingollisempaa kuin väkivallan muut tyypit. Vaikutukset näkyvät esimerkiksi minäkuvan, itsetunnon ja psyykkisen hyvinvoinnin alueilla. Lapsi saattaa alkaa uskoa mitätöintiin itsekin, ahdistua, masentua ja kokea suurta turvattomuutta.

Lapseen ja nuoreen kohdistuva seksuaaliväkivalta

Seksuaalisuus on luonnollinen osa elämää ja myös lapsen kasvua aikuiseksi. Normaali uteliaisuus on hyvä oppia erottamaan pakottavasta tai yliseksualisoituneesta käyttäytymisestä. Yliseksuaalinen käytös saattaa kertoa lapsen väkivaltakokemuksista, mutta paljon useammin muun tyyppisistä haasteista lapsen elämässä.

Paniikkiin ei ole syytä, sillä käytös voi olla myös osa lapsen täysin normaalia kehitystä. Asia kannattaa kuitenkin ottaa puheeksi esimerkiksi lapsen vanhempien kanssa ja pohtia mahdollista avun tarvetta.

Muistathan, että myös lapsi voi tehdä seksuaaliväkivaltaa toisia lapsia kohtaan.

Lapseen ja nuoreen kohdistuva väkivalta

Lapsilla saattaa olla toisinaan paljonkin mustelmia siitä yksinkertaisesta syystä, että heille sattuu ja tapahtuu ja leikeissä tulee varsin paljon pieniä ja toisinaan hieman isompiakin kolhuja. Lastensuojelua on kuitenkin hyvä konsultoida matalalla kynnyksellä, varsinkin jos jälkiä huomataan normaalia liikkumista ja puuhaa ajatellen erikoisissa paikoissa. Ei tarvitse tietää, onko väkivaltaa tapahtunut, vaan konsultaatioon riittää pienikin huoli.

Myöskään sisarusten välisiä väkivaltaisia yhteenottoja ei ole hyvä normalisoida. Väkivalta on aina väkivaltaa, riippumatta siitä, minkä ikäinen tai kuinka läheinen tekijä on. Sisarussuhde ei ole oikeutus kohdella toista kaltoin.

Väkivallan todistaminen

Jos lasten kotona epäillään tapahtuvan muihin kuin lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, jota lapset mahdollisesti joutuvat todistamaan, siihen on tärkeää puuttua ja tehdä lastensuojeluilmoitus.

Lapselle on haavoittavaa ja pelottavaa todistaa väkivaltaa, joka kohdistuu hänelle ehkä rakkaimpaan henkilöön eli omaan vanhempaan. Väkivallan todistajaksi joutuminen on henkistä väkivaltaa, jolla voi olla samantyyppisiä haitallisia vaikutuksia kuin ruumiillisella väkivallalla. Se lisää ahdistusta ja turvattomuuden tunnetta ja saa lapsen pelkäämään paitsi oman hyvinvointinsa, myös väkivallan kohteen puolesta.

Lapsi saattaa olla hyvinkin tietoinen ja kärsiä kotona tapahtuvasta väkivallasta, vaikka aikuinen luulee, ettei lapsi ole altistunut tilanteille tai ettei lapsi tiedä väkivallasta.

Väkivaltaisesta lähisuhteesta voi olla vaikea irrottautua. Se, että suhteen kerrotaan päättyneen ei tarkoita sitä, että suhde ja väkivallan uhka olisivat vielä todella ohi. Erotilanne myös lisää väkivallan riskiä.